perjantai 9. helmikuuta 2018

Surujen tammikuu

Niin se vuosi alkoi juuri päinvastoin kuin sen piti. Mauri-kissa sairastui virtsatietulehdukseen heti tammikuun alussa. Lähdettiin heti aamulla eläinläkäriin kun virtsaa ei kuulunut vaikka se kuinka pinnisteli aamuyöstä ja yritti kivuissaan myös sänkyyn pissata - tuloksetta. Onneksi antibiootit ja kipulääkkeet rupesivat nopeasti auttamaan ja jo muutaman päivän jälkeen pissaaminen onnistui taas ihan normaalisti.

Melkein heti kun oltiin päästy Maurin kanssa kotiin, odotti marsulassa oikein kipeä Juho. Sen silmä oli ihan verestävä, se piti päätään vinossa ja ruoka ei maittanut. Ei kun soittoa seuraavalle lääkärille! Juho rauhoitettiin tutkimuksen ajaksi ja hammasjuuripaise-epäilyn takia sen suu tarkastettiin. Hampaat olivat muodostaneet siltaumaa kielen päälle ja kipeän silmän poski oli ihan täynnä haavoja. Juho jäi klinikalle yöksi jonka aikana sen vointia seurattiin ja hampaat hiottiin. Seuraavana päivänä Juho pääsi kotiin kipulääkkeiden ja antibioottien kanssa, koska silmän paineet olivat vieläkin koholla ja odotettiin hammasjuuripaiseen syntymistä poskeen turvotuksen takia (Pakko tähän väliin sanoa, että olin melko järkyttynyt miten huonossa kunnossa Juhon suu oli, koska se ei ole näyttänyt mitään merkkejä ongelmista, kunnes kunto romahti kokonaan!). Juho ei tämän aikana syönnyt mitään itse vaan oli koko ajan tukiruokinnalla. Viikon päästä lähdettiin uudestaan lääkäriin ja Juho jäi uudestaan klinikalle lisätutkimuksiin. Siltä otettiin röntgenit ja poissuljettiin hammasjuuripaise. Juhoa seurailtiin ja tutkittiin lisää ja ainoaksi vaihtoehdoksi saatiin, että kipeä silmä pitäisi poistaa, koska vaikutti siltä että kaiken pahan alku ja juuri olisi siinä, koska suun kuntoon saaminen ei ollut vaikuttanut silmän paineisiin mitenkään. Ongelma oli vain se, että Juho oli vielä niin huonossa kunnossa, että leikkaus olisi todella riskialtista. Kolmannen päivän jälkeen soitin, että nyt saa riittää, turhaan toisen kipuja on pitkittää jos mikään ei auta, mutta kuin ihmeen kaupalla hoitaja ilmoitti että Juho oli vihdoin alkanut syömään omatoimisesti ja oli aamulla tullut häkin reunalle roikkumaan! Samana iltana päädyttiin vielä mietinnän ja keskusteluiden jälkeen poistamaan Juhon silmä ja illalla se pääsi kotiin. Ja kuinka ihanaa olikaan saada valkoinen ihanuus kunnossa takaisin<3 Paino rupesi heti nousemaan ja ruoka upposi, vaikka vähän hitaasti. Käytiin kerran vielä kontrollissa, jolloin suu tarkasettiin ja tikit poistettiin. Leikkaushaava oli parantumassa hyvin ja suussa oli enää pieni haava jäljellä.

Tiedättekö kuinka kamalaa on katsoa kun toinen on niin kipeä, eikä mikään tahdo auttaa? Useaan otteeseen, vielä jopa leikkauksen jälkeen tuli mietittyä olisiko se lopetus sittenkin ollut Juhoa ajatellen parasta. Mentiinkö tässä nyt kuitenkin vain omia tunteita miettien? Lääkärit olivat kuitenkin sitä mieltä että nyt ei kannata luovuttaa, kun se vihdoinkin oli ruvennut syömään ja piristynyt. Ainakin oltiin kaikkemme yritetty. Päätin kuitenkin että jos ongelmia ilmenisi jatkossa, ei Juhon tarvitsisi enää käydä kaikkea tätä uudestaan läpi ja se päivä koittikin ihan liian nopeasti. Helmikuun 2. päivä varasin ihan tästä meidän lähieläinlääkäriltä ajan, sillä Juhon silmätön puoli oli ruvennut turpoamaan, paino taas tippumaan ja se makasi vain karvat pörhöllään häkin nurkassa. Juho raukan toinen puoli kasvoista oli niin kipeä, että se kiljui sydäntäsärkevästi kun lääkäri koski leikkaushaavaa. Helpottuneena, mutta niin sydän murtuneena kun Juho ei tullutkaan kuntoon, hyvästelin ensimmäisen pikkuiseni, ensimmäisestä poikueestani. Nuku hyvin Chinotto <3

06.12.2013-02.02.2018

En koskaan ajatellut että joutuisin näin nopeasti luopumaan Hertan jälkeen vielä Hertan pojasta. Juho oli niin rakas, vaikka asui muutaman vuoden muualla. Nyt on yksi ensimmäisestä poikueesta poissa ja kuinka pahalta se tuntuukaan. Näiden valkoisten ihanuuksien piti olla vielä kauan ilonani. Yhtäkkiä marsulassa on enää vain Kooka ja Limetta, jotka kuuluvat niihin marsuihin, jotka olivat ennen kuin marsuharrastus paisui (ehkä Liskikin voidaan vielä laskea näihin). Sellaisia joita ei ole hankittu kasvatusta varten. Älkääkä toki käsittäkö väärin, kaikki muutkin ovat ihan yhtä rakkaita lemmikkejä, mutta tuntuu että yksi tietty aikakausi harrastuksessa loppuu, kun nämä tietyt ihanuudet poistuvat keskuudestamme. Toivon niin todella paljon, että nämä kaksi saavat vielä olla ilonani täällä paljon pidempään <3

Ihan kuin surua ei olisi ollut tarpeeksi jouduimme myös luopumaan maailman ihanimmasta Ruususesta, jonka on alkuaikoina voinnut bongata meidän blogistakin. Maailman paras kissa <3 En ole koskaan ollut mikään hirmuinen kissaihminen (vaikka meillä on toinen kissa ollut jo ennen Ruususta), ennen kuin Ruusunen astui meidän elämään ja sen jälkeen olen ollut ihan hurahtanut näihin kehrääjiin! Vanhempien luota puuttuu niin iso persoona, ettei kukaan ole vielä sisäistänyt asiaa kunnolla.


Kuinka huonosti tämä vuosi alkoikaan! (Luulin, että olisin jo ollut tämän valmis tänne julkaisemaan, mutta ei se näköjään onnistunutkaan ilman kyyneliä.)

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika kirjoittaa menneestä vuodesta ja ehkä tulevastakin kuten aina ennenkin. Vuosi 2016 oli itselleni ainakin marsuilun ja muidenkin asioiden kannalta raskas ja melko synkkä, eikä edelliselle vuodelle vuosikatsausta tullutkaan. Mutta nyt on aika taas kirjoittaa!

Vuosi alkoi uudessa kodissa yrittäen jättää viime vuoden murheet taakse. Se onkin onnistunut paremmin kuin hyvin kun marsujen kanssa oleminen pitkästä aikaa rupesi tuntumaan taas kivalta. Tämän vuoden aikana ollaan kuitenkin saatu käydä eläinlääkärissä ihan liian monta kertaa, vähintään joka toinen kuukausi. Välillä jopa viikon välein. Rahaa on kulunut marsuiluun enemmän kuin koskaan, ja voin myöntää että suurimmaksi osaksi myös ihan turhaan. Se ei kuitenkaan haittaa, koska näin on rauhoiteltu myös omaa mielenrauhaani. Toivottavasti nyt ollaan siinä pisteessä että seuraava vuosi tulee olemaan suht normaali marsuvuosi.

Surua ja luopumistakin on kohdattu. Keväällä päätettiin päästää pikkuinen Callisia paremmille porkkanamaille purentavian takia. Niin kauan odotettu pieni pew <3 Myös vuoden aikana on kolme aikuista marsua Martta, Milla ja Jambo muuttaneet uusiin koteihin. Haikeaa, mutta onneksi kaikki kolme pääsivät tutuille ihmisille asumaan. Nyt ihan lähiaikoina jouduttiin vielä sanomaan hyvästit Hertalle, joka oli kyllä vaikeinta koko vuotena. Marsulan kiistaton kuningatar on poissa.

Myös hyviä asioita on marsulassa tapahtunut! Saatiin uudet hienot häkit marsuille heti alkuvuonna. Me ollaan pitkän näyttelytauon jälkeen päästy taas mukaan ja mitä piristysruiskeita arkeen marsuntäytteiset päivät ovatkaan olleet! Myös hyvät tulokset ovat lämmittäneet mieltä, en todellakaan ajatellut että palattaisiin mukaan tällaisin tuloksin! Marsulaan ollaan saatu:
10 × PPM-sijaa (eliittikorttia)
1 × BIS4
6 × serti
Nämä ovat riittäneet saamaan yhden uuden valion, kaksi uutta eliittipettiä, yhden mega-eliittipetin sekä kaksi sijaa vuoden pet-voittajista. Ihan huippua!

Loppuvuodesta päästiin nauttimaan vuoden ainoista poikasista. Tarkoitus oli myös astuttaa alkuvuodesta muutama naaras, mutta kaiken stressin keskellä niistä haaveista luopuminen oli paras vaihtoehto.

Meille muutti myös vuoden aikana kaksi oikein ihastuttavaa marsua Almond's marsulasta, Nasu ja Ivan. Perheenlisäystä on tullut myös Elmeriina-kameleontin myötä ja alkustressailujen jälkeen sekin on vihdoinkin kotiutunut uuteen kotiinsa. Niin huippuhauska tyyppi <3 Kissat ovat voinneet hyvin, muutamaa ripulitapausta lukuunottamatta ja herättävät meidät joka aamu rakkaudentäytteisillä kehräyksillä <3

Vaikka näin tekstin muodossa vuosi ei ehkä näytä mitenkään erityisen hyvältä, on se omasta mielestäni ehdottomasti parempi kuin edellinen vuosi. Se olikin tavoite tälle vuodelle ja se on ehdottomasti tavoitettu.

Vuodelle 2018 toivotaan terveitä marsuja ja vähemmän eläinlääkärikäyntejä. Stressailun voisi jättää marsujen osalta vielä vähän pienemmäksi ja vaan nauttia. Näyttelyissä tullaan tottakai käymään mahdollisuuksien mukaan ja toivotaan että marsulassa kasvaisi tällä hetkellä uusia tähtösiä. Ainakin kaksi poikuetta on suunniteltu seuraavalle vuodelle jo valmiiksi ja toivon todellakin että kaikki menisi hyvin.

Toivottavasti teidänkin vuosi on ollut juuri niin hyvä kuin olitte toivoneetkin ja seuraava vuosi olisi vähän vielä parempi <3 Hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!


Ihanat joulutytöt <3 Limetta, Babiana, Camellia & Doodia


Ivan, Dahlia, Camellia, Derris, Nasu & Paavo

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

5 viikkoa

Daphne

Dahlia

Derris

Doodia

Dahlia, Derris, Daphne & Doodia

Maanantaina pikkumarsut täyttivät viisi viikkoa. Näitä neljää on tullut hirmu vähän kuvattua ja eilen juuri ennen kuin oltiin lähdössä muiden menojen ohella heittämään Daphnea lähemmäs uutta kotiaan, tajusin ottaa kameran esiin. Aika söpöjä pieniä, vaikka itse sanonkin <3 Dahlia on jotenkin yhtäkkiä melko saman näköinen kuin mitä Babs oli pienenä. Melkein harkitsen jo senkin jättämistä kotiin, mikäli se ei lähdekään muualle. Toisaalta, ei ole mitään järkeä jättää kaikkia kolmea kotiin, varsinkin kun marsuni rupeavat muutenkin olemaan jo suurinosa sukua toisilleen ja Nasukin toivon mukaan on tiineenä pian. Mutta, eihän näitä voi vastustaa <3

perjantai 15. joulukuuta 2017

Kohta on joulu

Joulu lähenee jo hurjaa vauhtia ja pian pitääkin jo ruveta suunnittelemaan marsujen joulukuvauksia. Mitäköhän kivaa rekvisiittaa sitä tänä vuonna keksisi? Tilasin marsuille myös joululahjaksi Hoikan Herkkuja, mutta ne on kaikki kohta jo syöty :D Pitää varmaan pistää toinen tilaus tulemaan!

Hertan poismenosta on jo reilu viikko ja vieläkin surettaa. Tuoreiden pilkkominen tuntuu vaikealta ja häkin reunalta puuttuu yksi pahimmista kerjääjistä. Ei tähän menettämiseen kyllä koskaan tule tottumaan.

Huolta on riittänyt myös Hertankin jälkeen, kun Pulla rupesi vikisemään pissatessaan ja papanoidessaan. Itse olin jo ihan varautunut virtsakiviin ja leikkaukseen, mutta onneksi kyseessä oli vain virtsatientulehdus. Pulla on nyt kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla. Virtsa on todella sakkaista, mutta kipulääke on onneksi Pullan oloa helpottanut. Toivotaan että ab-kuuri auttaa.

Jos jotain positiivista niin Paavon silmävuodot ovat vihdoinkin ohi! Toinen ab-kuuri auttoikin lopuksi ja Paavolla on vihdoinkin pitkästä aikaa silmät normaalissa kunnossa. Ihanaa!

FI MVA MEPET EPET VVPET2-17 Babiana

Posti toi myös tällä viikolla Babianan ja Nasun (mega)eliittipet-plakaatit, joten nyt sekin on virallista! Myös Vuoden Voittaja-tulokset on julkaistu ja olin kyllä niin ällikällä lyöty kun sekä Babsin, että Nasun nimet löytyivät sijoittuneiden joukosta! Babs oli sijoittunut toiseksi, vaikka meidän näyttelyvuosi alkoi vasta lähempänä kesää. Ihan huippua, kun oma kasvatti pärjää näin hyvin! <3

Myös pikkuinen Nasu oli hienosti viides! Tämä oli todellakin yllätys, sillä Nasu osallistui ensimmäisiin näyttelyihinsä vasta syyskuussa Nordicissa, eikä ole ollut vielä edes syntynyt kun muut ovat ppm-sijoista taistellut alkuvuodesta. Hieno pikkupossu <3 Sijoitus tuli kuitenkin vain juuri ja juuri, sillä ensimmäinen ei-sijoittunut oli vain kahden pisteen päässä.

EPET VVPET5-17 Almond's Bake A Creamcake If You Dare (edessä) ja Babiana

Pikkuiset D-lapset kasvavat ja osa onkin jo ohittanut 300g rajan, eikä loputkaan ole kaukana. Näillä näkymin Daphne on ensimmäinen joka on lentämässä pesästä pois ja tiistaina olisi pikkutytön tarkoitus muuttaa omaan uuteen kotiinsa. Derriksen lisäksi Doodia on ainakin alustavasti jäämässä kotiin. Se on hurmannut minut ainakin ihan totaallisesti pyöreällä ja pehmeällä vauvamahallaan <3 Onhan se kuitenkin ps-kantaja ja värikin ihan kiva (pohjaa lukuunottamatta), joten en siitä ainakaan vielä raaski luopua. Dahlialla on mahdollisesti koti jo tiedossa, mutta vielä ei sekään ole ihan satavarmaa. Pitääkin vielä muistaa napata kameralla kunnon kuvia muistoksi pienistä. Aika on mennyt ihan liian nopeasti ja tuntuu, etten ole kerennyt vielä hemmotella pieniä pilalle. Onneksi osa jää vielä kotiin <3